Vaihtovuosi loppuu siihen, kun astutaan koneesta takaisin kotimaahan. Mutta oikeasti jollain tavalla vaihtovuosi jatkuu ja tulee aina jatkumaan elämän loppuun asti..
Ensinnäkin, minulla oli kulttuurishokki. En muistanut, millaista Suomessa oli. Arvostin myös Suomea enemmän kun tulin takaisin ja näin, kuinka hyvin asiat olivat Suomessa.
Mutta vaihtovuoteen myös kuuluu ikävä. Ja juuri nyt minulla on kova ikävä ihmisiä. Se on ehkä maailman kamalin tunne vain katsoa jotakin rakasta ihmistä tietokoneen ruudusta ja toivoa niin kovasti, että pääsisi halamaan tätä tiettyä tyyppiä. Se on kamalaa. Ja tajuta, että ei pääse hyvin pitkään aikaan halaamaan heitä..
Ja tämä jatkuu elämän loppuun asti. Ainakin toivon, että pidän yhteyttä joihinkin amerikkalaisiin vielä 40 vuoden päästä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti