Vaihtovuosi loppuu siihen, kun astutaan koneesta takaisin kotimaahan. Mutta oikeasti jollain tavalla vaihtovuosi jatkuu ja tulee aina jatkumaan elämän loppuun asti..
Ensinnäkin, minulla oli kulttuurishokki. En muistanut, millaista Suomessa oli. Arvostin myös Suomea enemmän kun tulin takaisin ja näin, kuinka hyvin asiat olivat Suomessa.
Mutta vaihtovuoteen myös kuuluu ikävä. Ja juuri nyt minulla on kova ikävä ihmisiä. Se on ehkä maailman kamalin tunne vain katsoa jotakin rakasta ihmistä tietokoneen ruudusta ja toivoa niin kovasti, että pääsisi halamaan tätä tiettyä tyyppiä. Se on kamalaa. Ja tajuta, että ei pääse hyvin pitkään aikaan halaamaan heitä..
Ja tämä jatkuu elämän loppuun asti. Ainakin toivon, että pidän yhteyttä joihinkin amerikkalaisiin vielä 40 vuoden päästä. :)
maanantai 19. joulukuuta 2011
torstai 8. joulukuuta 2011
So true.
"How do you know what is a dream if you never accomplished one. How do you know what is an adventure if you never took part in one. How do you know what is anguish if you never said goodbye to your family and friends with your eyes full of tears. How do you know what is being desperate, if you never arrived in a place alone and could not understand a word of what everyone else was saying. How do you know what is diversity if you never lived under the same roof with people from all over the world? How do you know what is tolerance, if you never had to get used to something different even if you didn’t like it. How do you know what is autonomy, if you never had the chance to decide something by yourself? How do you know what it means to grow up, if you never stopped being a child to start a new course? How do you know what is to be helpless, if you never wanted to hug someone and had a computer screen to prevent you from doing it. How do you know what is distance, if you never, looking at a map, said “ I am so far away”. How do you know what is a language, if you never had to learn one to make friends. How do you know what is patriotism, if you never shouted “ I love my country” holding a flag in your hands. How do you know what is the true reality, if you never had the chance to see a lot of them to make one. How do you know what is an opportunity, if you never caught one. How do you know what is pride, if you never experienced it for yourself at realizing how much you have accomplished. How do you know what is to seize the day, if you never saw the time running so fast. How do you know what is a friend, if the circumstances never showed you the true ones. How do you know what is a family, if you never had one that supported you unconditionally . How do you know what are borders, if you never crossed yours , to see what there was on the other side. How do you know what is imagination, if you never thought about the moment when you would go back home. How do you know the world, if you have never been an exchange student?"
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Studiamessut
Hei!
Kävin tänään studiamessuilla. Siellä oli erilaisia yliopistojen sekä ammattikorkeakoulun pisteitä joissa pystyi saamaan enemmän tietoa kyseisestä oppilaitoksesta. Siellä oli myös kaikenlaisia arvontoja sekä paljon ilmaista karkkia. :D
Siellä iski sellainen tunne, että mitä minä teen lukion jälkeen?
Minua on alkanut kiinnostaa psykologian opiskelu. Kävinkin muutamassa pisteessä kysymässä hakijamäärästä ym. Kyllähän tiesin että psykologiaa on todella vaikeaa päästä opiskelemaan ja sinne pääsee vain 10% hakijoista koko Suomessa.. Mutta silti.. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistoon esimerkiksi viime vuonna haki 1900, 600 tuli pääsykokeisiin, 100 pääsi soveltuvuustesteihin ja sitten niistä vain 64 valittiin.
Tuli vain sellainen olo, että pystynkö minä kuulumaan tuohon 10 % eliittijoukkoon?
Toinen vaihtoehto olisi hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa tai yliopistoon opettajaksi.
Silti, tuntuu ettei opiskelu Suomessa kiinnosta...
Kävin tänään studiamessuilla. Siellä oli erilaisia yliopistojen sekä ammattikorkeakoulun pisteitä joissa pystyi saamaan enemmän tietoa kyseisestä oppilaitoksesta. Siellä oli myös kaikenlaisia arvontoja sekä paljon ilmaista karkkia. :D
Siellä iski sellainen tunne, että mitä minä teen lukion jälkeen?
Minua on alkanut kiinnostaa psykologian opiskelu. Kävinkin muutamassa pisteessä kysymässä hakijamäärästä ym. Kyllähän tiesin että psykologiaa on todella vaikeaa päästä opiskelemaan ja sinne pääsee vain 10% hakijoista koko Suomessa.. Mutta silti.. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistoon esimerkiksi viime vuonna haki 1900, 600 tuli pääsykokeisiin, 100 pääsi soveltuvuustesteihin ja sitten niistä vain 64 valittiin.
Tuli vain sellainen olo, että pystynkö minä kuulumaan tuohon 10 % eliittijoukkoon?
Toinen vaihtoehto olisi hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa tai yliopistoon opettajaksi.
Silti, tuntuu ettei opiskelu Suomessa kiinnosta...
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
26 days till christmas
Moiii!
Hehe tajusin et aika on lentänyt enkä oo kirjoitellut tänne kuulumisiani.. Koko marraskuu meni niin nopeasti koska mä olin niin kiireinen. Mulla on tässä jaksossa 7 kurssia, jolloin piti tosi paljon tehdä läksyjä ym. Ja nyt tajusin että parin päivän päästä alkaa jo JOULUKUU!! Tätä on vaikee käsittää ja monesti kiireiden keskellä mietinkin että mitä mä tein vuosi sitten jenkeissä..
ps. sain iphonen!!!! VIHDONKIN! Eli niille lukijoille jotka ei tiedä, ostin iphonen yli kuukausi sitten mutta vaihdoin liittymän ja liittymän vaihtumiseen menee viikko. Kuitenkin mulla ei koskaan se liittymä mennyt päälle, vaikka kävin valittamassa monta kertaa. Viime viikolla iphonen liittymä alkoi toimimaan. JEEEEEEEEE! Eli yli kuukauden odotus palkittiin. :D
Mulla on nytten koeviikko meneillään ja oon YRITTÄNYT lukea kokeisiin.. Mulla on vielä kaksi koetta jäljellä: huomenna terveystieto ja tiistaina maantieto. Mua vähän huolestuttaa maantieto koska en todellakaan keskittynyt tunneilla... Vietin aikani enemmänkin nukkumiseen ja netissä surffailemiseen... Ja jos yritin keskittyä silti kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli nyt tuntuu etten todellakaan oppinut mitään niillä tunneilla. :D
Oon menossa ensi viikolla lappiin laskettelemaan perheen kanssa. Me lähdetään to ilta ja tullaan takaisin ke aamulla. En ole ollut Pyhällä yli vuoteen. Pyhä on aika rakas paikka mulle sillä kävimme siellä ainakin kerran tai kaksi kertaa vuodessa koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Joten on varmaan tosi kiva olla siellä taas :)
Niin ja aloitin autokoulun! Mun isä opettaa mua ja käymme ajelemassa aina kun on mahdollista. :D
Ensi jakso alkaa torstaina ja mulla on näköjään 7 kurssia tässäkin jaksossa. Pitää vaan odottaa nelosjaksoa....... Jolloin on VAIN 3 kurssia :D mulla oli siis ykkös ja kakkosjaksossa myös 7. Tästä kouluvuodesta tulee ehkä hulluin ikinä. :D
Enään 26 päivää jouluun ja 27 päivää Thaimaaseen!
xoxoxoxooo
Veera
Hehe tajusin et aika on lentänyt enkä oo kirjoitellut tänne kuulumisiani.. Koko marraskuu meni niin nopeasti koska mä olin niin kiireinen. Mulla on tässä jaksossa 7 kurssia, jolloin piti tosi paljon tehdä läksyjä ym. Ja nyt tajusin että parin päivän päästä alkaa jo JOULUKUU!! Tätä on vaikee käsittää ja monesti kiireiden keskellä mietinkin että mitä mä tein vuosi sitten jenkeissä..
ps. sain iphonen!!!! VIHDONKIN! Eli niille lukijoille jotka ei tiedä, ostin iphonen yli kuukausi sitten mutta vaihdoin liittymän ja liittymän vaihtumiseen menee viikko. Kuitenkin mulla ei koskaan se liittymä mennyt päälle, vaikka kävin valittamassa monta kertaa. Viime viikolla iphonen liittymä alkoi toimimaan. JEEEEEEEEE! Eli yli kuukauden odotus palkittiin. :D
Mulla on nytten koeviikko meneillään ja oon YRITTÄNYT lukea kokeisiin.. Mulla on vielä kaksi koetta jäljellä: huomenna terveystieto ja tiistaina maantieto. Mua vähän huolestuttaa maantieto koska en todellakaan keskittynyt tunneilla... Vietin aikani enemmänkin nukkumiseen ja netissä surffailemiseen... Ja jos yritin keskittyä silti kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli nyt tuntuu etten todellakaan oppinut mitään niillä tunneilla. :D
Oon menossa ensi viikolla lappiin laskettelemaan perheen kanssa. Me lähdetään to ilta ja tullaan takaisin ke aamulla. En ole ollut Pyhällä yli vuoteen. Pyhä on aika rakas paikka mulle sillä kävimme siellä ainakin kerran tai kaksi kertaa vuodessa koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Joten on varmaan tosi kiva olla siellä taas :)
Niin ja aloitin autokoulun! Mun isä opettaa mua ja käymme ajelemassa aina kun on mahdollista. :D
Ensi jakso alkaa torstaina ja mulla on näköjään 7 kurssia tässäkin jaksossa. Pitää vaan odottaa nelosjaksoa....... Jolloin on VAIN 3 kurssia :D mulla oli siis ykkös ja kakkosjaksossa myös 7. Tästä kouluvuodesta tulee ehkä hulluin ikinä. :D
Enään 26 päivää jouluun ja 27 päivää Thaimaaseen!
xoxoxoxooo
Veera
maanantai 31. lokakuuta 2011
Vaihtovuosi
Kirjoitin kuurojen lehteen vaihtovuodestani!
Vaihto-oppilasvuoteni Amerikassa 2010-2011
Istuin lentokoneessa ja näin suuret kalliovuoret pyöreähköstä ikkunasta. Jännitti, sydäntä hakkasi ja kädet hikosivat. En voinut uskoa, että olen vihdonkin siellä, mistä olin haaveillut koko nuoruuteni. Kuitenkin samalla mietin mihin olin oikein ryhtynyt ja kestäisinkö tuon kaiken.. Olin juuri edellisenä päivänä täyttänyt 17 (joka oli samalla viimeinen päiväni Suomessa...) ja aloittamassa vaihto-oppilasvuoteni värikkäässä Coloradossa. Matkasin kohta tuntematonta – en tiennyt keitä tulisin tapaamaan, mitä tulisin tekemään ja millainen host-perheeni olisi, ihmiset, joiden kanssa asuisin. Olin menossa vieraaseen maahan vuodeksi aivan yksin, ilman tukiverkkoani eli perhettäni ja ystäviäni.
Vaihto-oppilasvuosi on jotakin mitä ei rahalla voi mitata. Itsenäistyin ja kasvoin henkisesti tuon vuoden aikana paljon ja sain mielettömiä kokemuksia. Kävin seitsemässä eri osavaltiossa tuon vuoden aikana, kaksi kertaa Washington DC:ssä ja kävin myös Gallaudetissa, joka on maailman ainoa yliopisto kuuroille. Englantini parantui aivan huomaamattani ja opin amerikkalaista viittomakieltä. Pelasin koulun lentopallon ja koriksen joukkueessa sekä olin tietokilpailujoukkueemme jäsen. Edustin kouluamme Academic Bowlissa joka suomeksi tarkoittaa tietokilpailua. Olimme seitsemänsiä 79 joukkueesta. Puhuin small talkia, opin jenkkihymyn, kävin amerikkalaisjalkapallopeleissä sekä NHL että NBA peleissä. Osallistuin Homecomingiin ja Promiin, jotka ovat tanssiaisia.
Kävin kuurojen koulua, jonka nimi on Colorado School for the Deaf and the Blind, eli lyhennettynä CSDB. Siellä oli sekä kuuroja että sokeita oppilaita esikoulusta lukioon asti. Kouluni kampus oli todella iso ja rakennukset tosi vanhoja. Ensin ajattelin, että koulurakennukseni oli linnan tyylinen. Lukiossa oli hädin tuskin 40 oppilasta, joka on aika vähän verrattuna muihin amerikkalaisiin kuurojen lukioihin.
American Sign Language eli ASL ja englanti olivat kommunikointikielet koulussani. Osasin vuoden alussa englantia ihan kohtalaisesti, mutta en osanut ASL:ää. Ekat viikot menivät kuin jossain humussa ja nukahdin aina heti sänkyyn päästyäni. Olin koko ajan väsynyt, sillä oli vaikeaa ymmärtää muita. Alussa ymmärsin todella vähän, mitä ihmiset puhuivat minulle eivätkä he ymmärtäneet kansainvälistä viittomakieltä. Mutta kyllä sitä kieltä ihan huomaamattaan oppii, kunhan on itse aktiivinen ja haluaa oppia. Sanoisin, että minkä tahansa kielen voi oppia, jos on siihen tahdonvoimaa.
Amerikkalainen koulujärjestelmä eroaa suomalaisesta aika paljon. Siellä on paljon enemmän valinnanvaraa kursseista – toisin kuin Suomessa. Kaikki urheilujoukkueet ovat koulussa ja opiskelu vaikuttaa myös urheiluun ja toisinpäin. Kokeissa oli monivalintatehtäviä ja kirjaa sai joissain aineissa käyttää apuna tai tehdä kavereiden kanssa yhdessä. Tuntien välissä oli vain 5 minuuttia aikaa vaihtaa luokkaa, jolloin tietysti olin aina alussa myöhässä. Totuin, että vessaan pääsee vain ruokatunnilla.
Siellä oli todella paljon sääntöjä, mm. pukeutumissäännöt. Kavereiden kanssa hengaillaan oikeastaan vain koulussa. Treenit ja kaikki pelit ovatkin juuri sosiaalistumista varten. En oikeastaan tavannut paljoakaan kavereitani koulun ulkopuolella. Koulussa joskus minusta tuntui että minua kohdeltiin kuin 7-vuotiasta, vaikka olin oikeasti 17. Me emme saaneet paljoa päättää asioistamme koulussa ja siellä oli todella paljon sääntöjä, joita täytyi noudattaa. En osannut arvostaa itsenäisyyttä Suomessa ennenkuin opin millaista on muualla.
Siellä on aika erilainen kulttuuri ja ihmiset ovat todella avuliaita ja iloisia. Kaupassa myyjä kysyy, kuinka sinulla menee. Lähes kukaan amerikkalainen, jonka tapasin, ei ollut matkustanut Amerikan ulkopuolella. Jotkut eivät olleet edes käyneet Coloradon ulkopuolella. Amerikka on niin iso valtio, että maassa itsessään riittää todella paljon nähtävää. Jokainen osavaltio on kuin oma maansa ja esimerkiksi joka osavaltiossa ihmisillä on erilaiset aksentit.
Loppuaikana en olisi halunnut lähteä takaisin Suomeen. Viihdyin siellä missä olin. Olin rakentanut sinne uuden elämän ja sieltä piti sitten lähteä pois. Mutta kuitenkin minulla on myös elämä Suomessa, joten olihan Suomeenkin kiva palata, sillä kaipasin kaikkia kavereitani ja perhettäni. Kuitenkin liian pian Suomeen paluu häämötti, aina päivän lähempänä kun heräsin omasta jenkkivuoteestani. Kuitenkin tiesin että palaisin vielä joskus Amerikkaan. Kuten paras kaverini sanoi kun näimme viimeistä kertaa: ”This is not a goodbye, it´s just a byebye.” (= tämä ei ole hyvästi, se on vain näkemiin.) Minulla onkin suunnitelmana lähteä sinne käymään vuoden sisällä.
Suomeen paluu oli aika outoa, mutta samalla ihanaa. Lentokentällä oli perheeni ja joitakin ystäviäni minua vastassa ja tuntui kuin että näkisin harhoja. Kun heräsin aamulla omasta Suomen sängystäni, Amerikka tuntui vain joltain ihanalta unelta josta joku oli kiskaissut minut hereille. Tuntui kuin en olisi ollutkaan koskaan poissa ja että mikään ei olisi muuttunut rakkaassa kotimaassani Suomessa. Kuitenkin huomasin, että ainakin yksi suomalainen oli muuttunut. Se olin minä. Olin nimittän mieleltäni puoliksi amerikkalainen ja puoliksi suomalainen.
Kaiken kaikkiaan.. Sain elinikäisiä ystäviä, kokemuksia ja roimasti itsenäisyyttä. Osaan myös arvostaa Suomea sekä kaikkea minulle tärkeää eri tavalla. Suosittelen kaikille lämpimästi vaihtarivuotta tai vaikkapa kesävaihtoa ulkomaille.
Vaihto-oppilasvuoteni Amerikassa 2010-2011
Istuin lentokoneessa ja näin suuret kalliovuoret pyöreähköstä ikkunasta. Jännitti, sydäntä hakkasi ja kädet hikosivat. En voinut uskoa, että olen vihdonkin siellä, mistä olin haaveillut koko nuoruuteni. Kuitenkin samalla mietin mihin olin oikein ryhtynyt ja kestäisinkö tuon kaiken.. Olin juuri edellisenä päivänä täyttänyt 17 (joka oli samalla viimeinen päiväni Suomessa...) ja aloittamassa vaihto-oppilasvuoteni värikkäässä Coloradossa. Matkasin kohta tuntematonta – en tiennyt keitä tulisin tapaamaan, mitä tulisin tekemään ja millainen host-perheeni olisi, ihmiset, joiden kanssa asuisin. Olin menossa vieraaseen maahan vuodeksi aivan yksin, ilman tukiverkkoani eli perhettäni ja ystäviäni.
Vaihto-oppilasvuosi on jotakin mitä ei rahalla voi mitata. Itsenäistyin ja kasvoin henkisesti tuon vuoden aikana paljon ja sain mielettömiä kokemuksia. Kävin seitsemässä eri osavaltiossa tuon vuoden aikana, kaksi kertaa Washington DC:ssä ja kävin myös Gallaudetissa, joka on maailman ainoa yliopisto kuuroille. Englantini parantui aivan huomaamattani ja opin amerikkalaista viittomakieltä. Pelasin koulun lentopallon ja koriksen joukkueessa sekä olin tietokilpailujoukkueemme jäsen. Edustin kouluamme Academic Bowlissa joka suomeksi tarkoittaa tietokilpailua. Olimme seitsemänsiä 79 joukkueesta. Puhuin small talkia, opin jenkkihymyn, kävin amerikkalaisjalkapallopeleissä sekä NHL että NBA peleissä. Osallistuin Homecomingiin ja Promiin, jotka ovat tanssiaisia.
Kävin kuurojen koulua, jonka nimi on Colorado School for the Deaf and the Blind, eli lyhennettynä CSDB. Siellä oli sekä kuuroja että sokeita oppilaita esikoulusta lukioon asti. Kouluni kampus oli todella iso ja rakennukset tosi vanhoja. Ensin ajattelin, että koulurakennukseni oli linnan tyylinen. Lukiossa oli hädin tuskin 40 oppilasta, joka on aika vähän verrattuna muihin amerikkalaisiin kuurojen lukioihin.
American Sign Language eli ASL ja englanti olivat kommunikointikielet koulussani. Osasin vuoden alussa englantia ihan kohtalaisesti, mutta en osanut ASL:ää. Ekat viikot menivät kuin jossain humussa ja nukahdin aina heti sänkyyn päästyäni. Olin koko ajan väsynyt, sillä oli vaikeaa ymmärtää muita. Alussa ymmärsin todella vähän, mitä ihmiset puhuivat minulle eivätkä he ymmärtäneet kansainvälistä viittomakieltä. Mutta kyllä sitä kieltä ihan huomaamattaan oppii, kunhan on itse aktiivinen ja haluaa oppia. Sanoisin, että minkä tahansa kielen voi oppia, jos on siihen tahdonvoimaa.
Amerikkalainen koulujärjestelmä eroaa suomalaisesta aika paljon. Siellä on paljon enemmän valinnanvaraa kursseista – toisin kuin Suomessa. Kaikki urheilujoukkueet ovat koulussa ja opiskelu vaikuttaa myös urheiluun ja toisinpäin. Kokeissa oli monivalintatehtäviä ja kirjaa sai joissain aineissa käyttää apuna tai tehdä kavereiden kanssa yhdessä. Tuntien välissä oli vain 5 minuuttia aikaa vaihtaa luokkaa, jolloin tietysti olin aina alussa myöhässä. Totuin, että vessaan pääsee vain ruokatunnilla.
Siellä oli todella paljon sääntöjä, mm. pukeutumissäännöt. Kavereiden kanssa hengaillaan oikeastaan vain koulussa. Treenit ja kaikki pelit ovatkin juuri sosiaalistumista varten. En oikeastaan tavannut paljoakaan kavereitani koulun ulkopuolella. Koulussa joskus minusta tuntui että minua kohdeltiin kuin 7-vuotiasta, vaikka olin oikeasti 17. Me emme saaneet paljoa päättää asioistamme koulussa ja siellä oli todella paljon sääntöjä, joita täytyi noudattaa. En osannut arvostaa itsenäisyyttä Suomessa ennenkuin opin millaista on muualla.
Siellä on aika erilainen kulttuuri ja ihmiset ovat todella avuliaita ja iloisia. Kaupassa myyjä kysyy, kuinka sinulla menee. Lähes kukaan amerikkalainen, jonka tapasin, ei ollut matkustanut Amerikan ulkopuolella. Jotkut eivät olleet edes käyneet Coloradon ulkopuolella. Amerikka on niin iso valtio, että maassa itsessään riittää todella paljon nähtävää. Jokainen osavaltio on kuin oma maansa ja esimerkiksi joka osavaltiossa ihmisillä on erilaiset aksentit.
Loppuaikana en olisi halunnut lähteä takaisin Suomeen. Viihdyin siellä missä olin. Olin rakentanut sinne uuden elämän ja sieltä piti sitten lähteä pois. Mutta kuitenkin minulla on myös elämä Suomessa, joten olihan Suomeenkin kiva palata, sillä kaipasin kaikkia kavereitani ja perhettäni. Kuitenkin liian pian Suomeen paluu häämötti, aina päivän lähempänä kun heräsin omasta jenkkivuoteestani. Kuitenkin tiesin että palaisin vielä joskus Amerikkaan. Kuten paras kaverini sanoi kun näimme viimeistä kertaa: ”This is not a goodbye, it´s just a byebye.” (= tämä ei ole hyvästi, se on vain näkemiin.) Minulla onkin suunnitelmana lähteä sinne käymään vuoden sisällä.
Suomeen paluu oli aika outoa, mutta samalla ihanaa. Lentokentällä oli perheeni ja joitakin ystäviäni minua vastassa ja tuntui kuin että näkisin harhoja. Kun heräsin aamulla omasta Suomen sängystäni, Amerikka tuntui vain joltain ihanalta unelta josta joku oli kiskaissut minut hereille. Tuntui kuin en olisi ollutkaan koskaan poissa ja että mikään ei olisi muuttunut rakkaassa kotimaassani Suomessa. Kuitenkin huomasin, että ainakin yksi suomalainen oli muuttunut. Se olin minä. Olin nimittän mieleltäni puoliksi amerikkalainen ja puoliksi suomalainen.
Kaiken kaikkiaan.. Sain elinikäisiä ystäviä, kokemuksia ja roimasti itsenäisyyttä. Osaan myös arvostaa Suomea sekä kaikkea minulle tärkeää eri tavalla. Suosittelen kaikille lämpimästi vaihtarivuotta tai vaikkapa kesävaihtoa ulkomaille.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Moi!
Pitkästä aikaa en oo tänne kirjoitellut, koska tuntuu että mitä järkee ku ei kukaan kuitenkaan lue mun blogia :D ja jenkkivuoden jälkeen tuntuu vaa että mistä pitäisi kertoo?
Tosiaan nyt elämä rullaa täällä Suomessa kuten en olisi ollut koskaan poissakaan. Käyn lukiota ja mulla on huimat 7 kurssia tässä jaksossa :D koulu tuntuu vaa joltain pakkopullalta. Kun tulin takaisin tihkuin tarmoa ja olin innoissani koulun alusta.. Mutta nyt tuntuu että opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa.. Mutta tosiaan tavoitteena on päästä ylioppilaaksi ensi syksynä, eli syksynä 2012!
Koulun ohella on tosi paljon kaikkea muuta ja viikonloppuisin on just kivasti aina jotain tekemistä :) esimerkiksi kävin Nuokkareilla, Halloween bileissä ja Black & White partyissa.. (ekat mitä tulee nyt mieleen :D) tosiaan, ei valittamista viikonloppumenoista! :)
Mulla oli tässä muutama viikko sitten syysloma ja sen vietin reissailemassa ympäri Suomea. (melkein hehe) kävin Turussa, Jyväskylässä ja Joensuussa sen viikon aikana. Oli oikein hauska reissu ja sitten olikin paluu arkeen.. (12 tuntia bussissa Kolilta Espooseen)
Mut oon nyt huomannut joitain huonoja puolia Suomesta, mitä en suomihurmiossani huomannut aiemmin. Suomessa olemisessa on plussat ja miinukset, mut en nyt niitä ala luettelemaan. Keskityn vaan siihen että mulla on koulua, joka sitoo mua tänne. Lukion jälkeen voin sitten lähteä jonnekkin minne tuuli mua vie. Jollain tavalla se Gallaudet tuntuu vetävän mua puoleensa..... Mutta en tiedä mitä haluan tehdä pari vuoden päästä, joten oon aika avoin kaikelle.. Eihän elämästä koskaan tiedä että mitä seuraavaksi tapahtuu :)
Matkoja on ainakin suunnitelmissa Lappiin, Thaimaaseen ja Jenkkeihin. :)
Ainiin! Kirjoitin jutun mun vuodestani, voin joskus postittaa sen tänne jos teitä kiinnostaa lukee se :)
Loooooooove you guys!
xoxooxo
till next time,
Veera
Pitkästä aikaa en oo tänne kirjoitellut, koska tuntuu että mitä järkee ku ei kukaan kuitenkaan lue mun blogia :D ja jenkkivuoden jälkeen tuntuu vaa että mistä pitäisi kertoo?
Tosiaan nyt elämä rullaa täällä Suomessa kuten en olisi ollut koskaan poissakaan. Käyn lukiota ja mulla on huimat 7 kurssia tässä jaksossa :D koulu tuntuu vaa joltain pakkopullalta. Kun tulin takaisin tihkuin tarmoa ja olin innoissani koulun alusta.. Mutta nyt tuntuu että opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa.. Mutta tosiaan tavoitteena on päästä ylioppilaaksi ensi syksynä, eli syksynä 2012!
Koulun ohella on tosi paljon kaikkea muuta ja viikonloppuisin on just kivasti aina jotain tekemistä :) esimerkiksi kävin Nuokkareilla, Halloween bileissä ja Black & White partyissa.. (ekat mitä tulee nyt mieleen :D) tosiaan, ei valittamista viikonloppumenoista! :)
Mulla oli tässä muutama viikko sitten syysloma ja sen vietin reissailemassa ympäri Suomea. (melkein hehe) kävin Turussa, Jyväskylässä ja Joensuussa sen viikon aikana. Oli oikein hauska reissu ja sitten olikin paluu arkeen.. (12 tuntia bussissa Kolilta Espooseen)
Mut oon nyt huomannut joitain huonoja puolia Suomesta, mitä en suomihurmiossani huomannut aiemmin. Suomessa olemisessa on plussat ja miinukset, mut en nyt niitä ala luettelemaan. Keskityn vaan siihen että mulla on koulua, joka sitoo mua tänne. Lukion jälkeen voin sitten lähteä jonnekkin minne tuuli mua vie. Jollain tavalla se Gallaudet tuntuu vetävän mua puoleensa..... Mutta en tiedä mitä haluan tehdä pari vuoden päästä, joten oon aika avoin kaikelle.. Eihän elämästä koskaan tiedä että mitä seuraavaksi tapahtuu :)
Matkoja on ainakin suunnitelmissa Lappiin, Thaimaaseen ja Jenkkeihin. :)
Ainiin! Kirjoitin jutun mun vuodestani, voin joskus postittaa sen tänne jos teitä kiinnostaa lukee se :)
Loooooooove you guys!
xoxooxo
till next time,
Veera
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
My life in Finland, the land of thousand lakes.
Hi everybody over there in America!
Just thought of you guys and I wanted to tell you how I am doing :)
Well I got back in Finland over 2 months ago. My flight was Colorado Springs - Washington Dulles - Frankfurt, Germany- and finally - Helsinki, Finland. In Helsinki airport it was weird to hear ppl speaking in Finnish.. Also, in the airport there were my family and some friends of mine waiting for me. It was weird and lovely at the same time to see them after 11 months. At that night I had a surprise party and ppl stopped by my house. It was so awesome to see everybody I've missed during my year in America. The following day when I woke up in Finland, it felt like my exchange year did not happen.
The first week in Finland I thought in English and replied to everybody in English or ASL. But I got used to speak in Finnish again, ha. It was hard to adjust back to the time difference because it's 9 hours of time difference between Colorado and Finland. We also got our dog a week after when I arrived to Finland. Her name is Bella and she is a redwhite irishsetter. She is almost 5 months old now.
The finnish summer was so much fun and I loved to being back, though I missed America everyday. Now when I am back, I know how to apprreciate my homecountry, family and friends. Also, I have a different perspective of things. My English and ASL has been improved lots. I am trying to read some books in English so I won't forget English only because of I'm not using English everyday anymore.
I turned 18 about a month ago and I love being 18. I celebrated it with my friends. My school started in the beginning of August and since that I've been very busy with school. The school is challening because I am the only deaf at my school but I like my Finnish school. I have two interpreters everyday.
I have 2 months off next February to March and I'm planning on travelling to somewhere. So far I'm planning on graduating from High School in the next fall. Most of people they normally graduate in the spring like you do in America but I decided to cut my school by a half year. I have a matriculation exam (= American final test) in the next spring. The exams are Finnish and Health Studies. In the next fall I have Swedish, English, Psychology and maybe Geography..
I miss some American things. Of course I miss my American friends and family. But I've noticed that I miss stuffs like Reeses, STARBUCKS!! (I'm addicted to Starbucks and unfortunately NOOOOOOOOO, we don't have one in Finland!!!!!!! But we are going to get one in the next February!!! Really looking forward to that!! ::))) ) chipotle, chick-fil-a.. American tv-programmes ha. We don't have Switch at Birth, for example.. :(
I have a blog and unfortunately for you, it's in Finnish, so now it's time for you to start learn Finnish, right? :D It's a good reason for you to learn Finnish, isn't it? ;)
So my tips to you are that if you want to understand what I am talking about in Finnish, use the google translation..
I really hope that you will keep me informed how you have been since I left America and it would be nice to keep in touch. You can for example send me a message in FB inbox, email me (if you have my email) or comment this post! (click kommentoi)
And of course Finnish ppl or other ppl than Americans can comment on this post, too!
PLEASE FEEL FREE TO COMMENT :)))
Looooove you xoxooxoxoxoo
'till the next time,
Veera
Just thought of you guys and I wanted to tell you how I am doing :)
Well I got back in Finland over 2 months ago. My flight was Colorado Springs - Washington Dulles - Frankfurt, Germany- and finally - Helsinki, Finland. In Helsinki airport it was weird to hear ppl speaking in Finnish.. Also, in the airport there were my family and some friends of mine waiting for me. It was weird and lovely at the same time to see them after 11 months. At that night I had a surprise party and ppl stopped by my house. It was so awesome to see everybody I've missed during my year in America. The following day when I woke up in Finland, it felt like my exchange year did not happen.
The first week in Finland I thought in English and replied to everybody in English or ASL. But I got used to speak in Finnish again, ha. It was hard to adjust back to the time difference because it's 9 hours of time difference between Colorado and Finland. We also got our dog a week after when I arrived to Finland. Her name is Bella and she is a redwhite irishsetter. She is almost 5 months old now.
The finnish summer was so much fun and I loved to being back, though I missed America everyday. Now when I am back, I know how to apprreciate my homecountry, family and friends. Also, I have a different perspective of things. My English and ASL has been improved lots. I am trying to read some books in English so I won't forget English only because of I'm not using English everyday anymore.
 |
| In Rovaniemi which is in the northern of Finland. It was 11 pm. |
I have 2 months off next February to March and I'm planning on travelling to somewhere. So far I'm planning on graduating from High School in the next fall. Most of people they normally graduate in the spring like you do in America but I decided to cut my school by a half year. I have a matriculation exam (= American final test) in the next spring. The exams are Finnish and Health Studies. In the next fall I have Swedish, English, Psychology and maybe Geography..
 |
| the exhange students! |
 |
| Me and Unnur from Iceland |
So my tips to you are that if you want to understand what I am talking about in Finnish, use the google translation..
 |
| My friend's 20th bday |
And of course Finnish ppl or other ppl than Americans can comment on this post, too!
PLEASE FEEL FREE TO COMMENT :)))
Looooove you xoxooxoxoxoo
'till the next time,
Veera
 |
| At Rihanna Concert, it was raining all the day.. |
tiistai 6. syyskuuta 2011
Never underestimate the power of human stupidity.
Heräsin puoli kahdeksalta illalla sohvalta ja jostain syystä luulin että on aamu. Olin että voi ei nukuin koko yön sohvalla ja menin syömää aamupalaa. Äitini oli tehnyt ruokaa ja ihmetteli miksi en syö sitä ja vastasin "no syön nyt aamupalaa!" Otin pikaisen suihkun, puin, meikkasin ja pakkasin koululaukun sitten olin valmiina lähdössä kouluun. Pyysin iskää siirtämään autonsa että pääsisin mopolla kouluun ja iskä kysyi "Mitä sä nyt kouluun nyt menet?" Olin ihmeissäni että "Kouluhan alkaa iha just mun pitää lähtee!!"
Veljeni mukaan olen aika tyhmä. Mutta olen vain iloinen jos mun tyhmyydestäni aiheutui jollekkin muille päivän naurut.
adjective
Veljeni mukaan olen aika tyhmä. Mutta olen vain iloinen jos mun tyhmyydestäni aiheutui jollekkin muille päivän naurut.
adjective
pɪd
lacking ordinary quickness and keenness of mind; dull.
maanantai 8. elokuuta 2011
Life for today because yesterday is over and tomorrow may never come.
Heippulis!
Kesälomalla vielä ollaan ja siitä ollaan vielä nautittu. Kavereiden kanssa ollaan hengailtu ja koiran kanssa leikitty.
Laitettiinpas tässä yksi päivä amerikan lippu siihen lipputankoon :D meidän naapurissa on amerikkalainen tyttö käymässä kesän ajan ja sitten olin randomisti että muute hei mulla on amerikan lippu mun huoneessa, niin sitten keksittiin vetää se lipputankoon. :D se tyttö sitten lauloi sen kansallislaulun ja mulla oli se käsi sydämessä kuten kuului. Ja sitten viel viitoin sen. :)
Täytin 18!! Viime keskiviikkona oli siis se suuri päivä ja mentiin kaivohuoneeseen. Oon ollut 3 kertaa baarissa :D
Hyvä ystäväni Unnur joka on Islannista on täällä viikon! Näin Unnurin viimeksi 2 vuotta sitten EUDY-leirillä missä me tapasimme. :) nähtiin siis toista kertaa!
Minulla on noin viikko vielä lomaa ja sitten koulu alkaa! Huh aika outoa mennä kouluun vuoden laiskottelun jälkeen.. :) jenkeissähän en siis lukenut koskaan kokeisiin.. Mutta koulussa pitääkin tsempata koska aion jo kirjoittaa tänä keväänä osan! Apua :D
Amerikasta sen verran että sinne ollaan pidetty yhteyttä ja alettu hieman suunnitella milloin nähtäis seuraavan kerran. :)
PS. kuulemma mun blogiin ei pystynyt kommaamaan mutta nyt pystyy :))!
Kesälomalla vielä ollaan ja siitä ollaan vielä nautittu. Kavereiden kanssa ollaan hengailtu ja koiran kanssa leikitty.
Laitettiinpas tässä yksi päivä amerikan lippu siihen lipputankoon :D meidän naapurissa on amerikkalainen tyttö käymässä kesän ajan ja sitten olin randomisti että muute hei mulla on amerikan lippu mun huoneessa, niin sitten keksittiin vetää se lipputankoon. :D se tyttö sitten lauloi sen kansallislaulun ja mulla oli se käsi sydämessä kuten kuului. Ja sitten viel viitoin sen. :)
Täytin 18!! Viime keskiviikkona oli siis se suuri päivä ja mentiin kaivohuoneeseen. Oon ollut 3 kertaa baarissa :D
 |
| 18! (viittomakielellä siis) |
Hyvä ystäväni Unnur joka on Islannista on täällä viikon! Näin Unnurin viimeksi 2 vuotta sitten EUDY-leirillä missä me tapasimme. :) nähtiin siis toista kertaa!
 |
| Eudy-leirillä 2009 |
Amerikasta sen verran että sinne ollaan pidetty yhteyttä ja alettu hieman suunnitella milloin nähtäis seuraavan kerran. :)
PS. kuulemma mun blogiin ei pystynyt kommaamaan mutta nyt pystyy :))!
maanantai 1. elokuuta 2011
Tiivistelmä vaihto-oppilasvuodestani
Päätin tässä tehdä jonkun pienen tiivistelmän mun jenkkivuodestani.. (josta tuli loppujenlopuksi aika pitkä...... mutta oli oikein terapiaa mulle)
AUGUST
Koulu alkoi, ASL:n ja englannin opettelua, uusien naamojen opetteleminen..
"Tänään oli eka koulupäivä.. Oon vaa aika väsynyt ku koko päivä piti yrittää ymmärtää mitä ihmiset selittää.."
"Herätys kuudelta aamulla (kyllä, todella ihanaa...) seittemältä tulee bussi. Oon jo jotai puol 8 perillä ja oottelen vaa ruokalassa tai ulkona kahdeksaan jolloin koulu alkaa. Koulu on kahdeksasta kolmeen ja on viiden minuutin välitunnit.. Sitten on kaksi tuntia vapaata, jolloin tapan aikaa joko senioreiden tasolla, auttelemassa middle schoolin volleyballia, teen läksyjä tai juttelen kavereiden kaa.. Dinner on puol viisi ja viideltä on lentopalloharjoitukset 5 pm to 7.15 pm maanantaista torstaihin."
"Koulussa menee hyvin, alan tutustumaan ihmisiin. :)"
SEPTEMBER
Koulua, jenkkifutista, State Fair, YFU, ikävöintiä suomeen, rakkaus kasvoi amerikkaa kohtaan,
Oon shoppaillu ja ollu kavereiden kanssa, treeneissä, käyny koulua.. ottanu uima-altaalla aurinkoa!
"Mitäs mä kaipaan Suomesta.. RUOKAA ja RUOKAA.. Isin tekemää ruokaa on parasta <3 ja suomalaista karkkia. :DD jotkut tietää et mä oon aikalailla nirso karkkien suhteen, joten täällä on syöty vaan M&M karkkia. :( ETTÄ KOTI ON AIVAN PUTIPUTIPUHDAS !! Vapautta.. Että pystyy liikkumaan minne haluaa. Kavereita ja perhettä, tietysti."
"Mentii Celinan kaa kattoo kans sen koulun amerikkalaista jalkapalloa, oli tosi jänskä ku sen koulu oli nii iso ja siel oli nii amerikkalaista meininkiä huhuh! Poliisit oli paikalla ja sitte kans ohjaamassa autoliikennettä sen pelin lopuksi. Yli 1600 oppilaan koulu.."
OCTOBER
Ärsytti suorastaa amerikkalaiset ja vertailin koko ajan suomea ja amerikkaa. oli tosi sekavat tunteet. draamaa koulussa. halloween. homecoming.
"Mutta niin, tämän blogipostauksen pointti oli että.. Suomessa ja Amerikassa on sekä että hyviä että huonoja puolia ja minkään maan kultttuuria ei pysty muuttamaan mutta itseään voi muuttaa."
"Pointti oli se että tykkään SEKÄ Suomesta ETTÄ Amerikasta. :D"
"Musta tuntuu et oon muuttunut täällä. Ja tuntuu etten oo oma itteni, tai en tiiä. Suomessa mua sanottiin puheliaaksi mutta täällä mä en oo puhelias, ainakaan näiden mittapuussa. Täällä sun on pakko puhuu koko ajan et sä tuut huomatuksi ja näiden puheenaiheet on iha erilaisia ku mitä mä oon tottunut. :D"
"Suomi tuntuu hirveen kaukaiselta asialta."
"amerikkasuomiamerikkasuomiamerikkasuomi.."
Thanksgiving. salmiakkia. Idaho. rakastin olla jenkeissä.
"Aika uskomatonta että edelleen yli 4 kuukauden jälkeen saattaa ihmetellä jotain.."
"Hyvin täällä menee, im loving my life here. Tottakai välillä jokin ärsyttää ja silleen mut se on jokapäivistä elämää, ei Suomessakaa elämä aina ruusuista oo."
DECEMBER
New Mexico. ihmettelin kuinka meitä kohdellaan kuin 7 vuotiaita. laskettelua, koristreenit alkoi, joulu ja oli ikävä suomea.
"Tuntuu että tänä vuonna ei ollut joulua ja skippasin sen. Ei ollut lunta, ei jouluateriaa, ei pipareita, ei sellaista oikeata joulufiilistä. Ei ollut oma perhe ympärillä.. Joulupäivänä hostit vaa datasi tietokoneilla.. Joulupäivänä avattiin pari lahjaa ja that´s all. :D"
"Joku sanoi kerran, että täytyy olla hullu lähteäkseen vaihtoon vuodeksi. Oon samaa mieltä"
"Rehellisesti, kaipaan Suomen itsenäistä meininkiä."
"Kohta on jo vuosi 2011 ja silloin olen ollut täällä 5 kuukautta eli puolet vaihto-oppilasvuodestani. Kuten mulle oli kerrottu että aika lentää, ei sitä kuitenkaan oikeesti tajua kuinka nopeasti aika lentää täällä. Kohta on enää VAIN viisi kuukautta täällä, eli se sama aika minkä olen nyt täällä viettänyt. Hui mikä ajatus!"
JANUARY
epäuskoa että jo puoli vuotta mennyt, kauhua että puoli vuotta vain jäljellä.. ongelmia hostejen kanssa. YFU. amerikkalainen uusivuosi.
"Ootan kyllä innolla (ja kauhulla) että tulen takaisin Suomeen sillä mulla on ikävä perhettä ja kavereita, toisaalta en haluaisi jättää ihmisiä tänne."
FEBRUARY
hostperheen vaihto, kavereiden kanssa hengailua.
"Oon siis tosi kiireinen ja ei oikeesti ehdi tekee mitään, kotona vaa ollaa nukkumassa, syömässä ja tekemässä läksyjä. "(puhuin kouluviikosta)
"Mulla on täälläpäin oikeastaan elämää vain ja ainoastaan koulussa. Mun hostit ei oo YHTÄÄN sosiaalisia ihmisiä ja me vaa jäädään joka viikonloppu kotiin"
MARCH
oli aika sekava kuukausi, sillä vaihdoin perhettä, asuin satunaisesti minkäkin tyyppien luona, lähdin WASHINGTON DC:hen, sain uudeen perheen.. mutta olin paljon onnellisempi siinä perheessä, vihdonkin tuntui että kaikki on hyvin :)
"Mun uusi hostperhe on tosi mukava! He ovat viittomakielisiä ja on ollut todella ihanaa ymmärtää kaikki mitä sanotaan. Ruokapöydässä on kiva syödä, kun ymmärtää ja pystyy osallistumaan keskusteluun."
"Kaiken kaikkiaan, tapasin todella paljon uusia ihmisiä, minulla oli hauskaa ja tietenkin piti lähteä kotiin nopeammin kuin olisin halunnut."
"Olen nyt taas kaverin luona ja mulle etitään nyt hostperhettä mutta ei ole vielä löytynyt vakituista. Vaikka mulla ei ole tällä hetkellä vakituista hostperhettä, olen okei. Tuntuu hyvältä että mun ei tarvitse palata vanhan hostperheen luokse."
APRIL
olin onnellinen. perhe, kaverit, kaikki.
"Tuntuu aika hullulta. Time flies sooooo fast. Yritän vaa pitää kellon viisarista kii ja yrittää hidastaa tahtia, mutta tuntuu että siten se vaan menee entistä nopeammin."
"Kavereiden kanssa ollaa vietetty aikaa koulussa.. Ja koulun ulkopuolella hostperheen kanssa. Minulla sujuu tämän uuden perheen kanssa todella hyvin, ja tykkään olla täällä."
MAY
PROM, Close Up in DC, senior tripit, koulu loppui, graduation, hyvästien jättäminen. olin niinniin onnellinen.
"Toi otsikko on tollee koska perjantaina oli periaatteessa meidän viimeinen koulupäivä koulussa, ja viimeiset oppitunnit. Mä en sitä todellakaan ymmärrä, että alle viikossa tää kaikki on ohi? Ei ole enään koulua, en enää näe mun kavereita.. Äää en haluu ajatella sitä. Ensi viikolla meillä on senior tripit, tulee olemaan super hauskaa!! Ja torstaina on graduation. That´s it? Mä en tuu näkemään yli puolta mun kavereista luultavasti koskaan, ja onhan se haikeeta. Ja mun kaverit täällä ei sitä tajua.."
JUNE
ahdisti kun piti lähteä sieltä pois, mutta olin innoissani tulossa takaisin suomeen. UTAH, WYOMING.
"Vaikka oon surullinen että lähden ja en millään pysty uskomaan että jo tänään lähden.. Olen jo alkanut tykkäämään ajatuksesta että tulen KOTIIN! Oon aika innoissani että tulen Suomeen, näen perheen, kaverit ja saan suomalaista ruokaa. Ja onhan tää 10 kuukautta kuitenkin ollut ihan tarpeeksi pitkä aika. :)"
"Koko ajan mitä mä tein, oli viimeinen kerta. Viimeinen kerta kuin hengailin Chelsean kanssa, viimeinen kerta kuin menin leffaan, viimeinen kerta kun menin Denveriin, CS keskustaan.. Kaikki on viimeinen kerta nytten."
"Tää vuosi on ollut.. surullinen, iloinen, hauska, ihan kaikkea. Tutustuin muutamaan kaveriin joihin tulen ihan varmasti pitämään myöhemminkin yhteyttä.. Vaikeinta oli sanoa Alisonille ja Chelsealle heippa, koska niistä tuli läheisiä tän vuoden aikana. Totuin että niille pystyi aina tekstaamaan ja hengailla ja jutella ihan kaikesta. Ja nyt mä lähden takaisin Suomeen ja ne lähtee yliopistoon tänä syksynä. Vaikka pystyn lähettämään heille meilejä ja jutella skypessä, se ei kuitenkaan ole sama asia.."
"Opin myös itsestäni todella paljon.. Aiemmin Suomessa pidin joitain asioita itsestäänselvyytenä, ja nyt mun mielipide monesta asiasta muuttui. Mä oon ehkä itsevarmempi kuin ennen kun tulin tänne."
"ja tässäkö se on, about kahden viikon päästä on jo kotiinlähtö, tässäkö se vaihtovuosi oli? Sain hyviä ystäviä, opin itsestäni ja sain hyviä kokemuksia en tuu koskaan unohtamaan! :)"
PS. kuvien katsominen on terapiaa. jotkut kuvat olin tosiaan unohtanut. Ja tosiaan osassa on paljon osassa on vähän kun ei jaksanut kaikkia kuvia laittaa. :D
PS. kuvien katsominen on terapiaa. jotkut kuvat olin tosiaan unohtanut. Ja tosiaan osassa on paljon osassa on vähän kun ei jaksanut kaikkia kuvia laittaa. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)